Estepelko ja estekisat

5.7.2020

5.7. järjestettiin kevätkauden päätöksen kunniaksi estekilpailut. Itse olen nuorempana hypännyt ja kisannut esteillä todella paljon. Kuitenkin muutama vuosi sitten minusta tuli todella epävarma esteillä ja halusin jättää esteet kokonaan pois.

Mistä estepelkoni sitten alkoi?

Olin kesällä 2017 leirillä, jossa pääsin hyppäämään ihan korkeitakin esteitä (90-105cm) Treenit menivät hyvin ja nautin jokaisesta estetunnista, poni jolla hyppäsin oli kokenut esteillä ja jostain syystä kieltänyt kaikilla muilla leiriläisillä tunneilla, mutta minulla se ei kieltänyt kertaakaan.

Sitten tuli leirikisojen aika, olin juuri varustanut ponini ja valmis menemään maneesiin, kun eräs leiriläinen tuli kavereineen sanomaan minulle että "tuo poni tulee aivan varmasti kieltämään sinullakin." Tästä kommentista alkoi välitön epävarmuus, radalla en yhtäkkiä enää luottanutkaan poniin ja aloin pakkomieleisesti ajattelemaan että "kohta se kieltää." Ja tottakai hermostukseni tarttui myös poniin, joka loppujenlopuksi kielsi joka ikiselle esteelle. Tilanteesta vielä nöyryyttävämmän teki muiden leiriläisten läsnäolo, tuijotus ja huokailu. Itku kurkussa jatkoin rataa loppuun ja jokaisen kiellon jälkeen ohjasin ponin uudelleen esteelle. Muistan että en tuntenut radalla enää minkäänlaista yhteyttä poniin vaan kaikki meni kuin sumussa.

Teppo V. 2017

Vuonna 2017 syksyllä hyppäsin viimeksi Tepolla tallikisoissa 60cm luokan, sijoituttiin kolmansiksi, heppa teki radalla todella paljon pelastuksia ratsastajan virheiden takia. Muistan edelleen miten vaikeaksi tunsin oloni silloin radalla. Olin täysin paniikissa ja kokoajan mietin mahdollista kieltäytymistä. Näiden kisojen jälkeen päätin etten vain yksinkertaisesti pysty enää hypätä. Samana syksynä vaihdoin tallia ja aloin käymään koulupainotteisessa ryhmässä. tällöin löysin intohimon kouluratsastukseen, jossa olen kilpaillut nyt parina vuonna.

Viimevuonna vaihdoin takaisin Riitin tallille yleispainotteiseen ryhmään ja muistan edelleen sen pakokauhun tunteen kun eräänä päivänä menin tallille ja tuntilistassa luki "estetunti."

Tällein jälkeenpäin mietittynä olisin voinut ehkä kertoa opettajalleni estepelostani, mutta sitä en kuitenkaan tehnyt ja tunnilla hyppäsin n.80cm esteitä tai siis hevonen hyppäsi, itsehän en paniikiltani ollut edes siinä maailmassa😅

Tämän tunnin jälkeen olen käynyt ainoastaan sileäntunneilla, muutamaa estetuntia lukuunottamatta.

No, sain kuulla että ennen kesäkauden loppua järjestettäisiin estekisat ja samantien päätin, että näihinhän muuten osallistun. Kahteen vuoteen en ollut kunnolla hypännyt joten päätin että eiköhän olisi jo aika, myös toinen motiivi osallistumiseen oli se että näiden kisojen jälkeen alkaisi kuukauden loma, joten jos jotain tapahtuisi niin hyvässä lykyssä kukaan muu ratsastaja sitä ei enää syyskauden alkaessa muistaisi.

No, estekisoihin tosiaan ilmoittauduin ja ennen kisoja oli vuorossa estetunti Teron kanssa, jolla menisin myös kisat, joissa hypättäisiin 70cm. Kyseisen tunnin jälkeen tuli kyllä sellainen fiilis että kilpailuihin ilmoittautuminen mahtoi olla iso virhe. Olen hypännyt Terolla aikaisemminkin ja kyseessä on erittäin kokenut estehevonen, joka on kisannut 130cm tasolle asti, Terossa ainoa minuspuoli mielestäni oli se että heppa kuumuu todella paljon. Kisoja edeltävällä tunnilla meno oli lievästi sanottuna aika katastrofaalista.

Tämä ja ensimmäinen kuva, kuvaaja: Emilia Kokko
70cm

Kisapäivä koitti ja verkassa Tero tuntui todella hyvältä, joskin oli ehkä vähän liikaa menossa. Radalla kaikki muuttui. En tiedä mistä se tuli, mutta heti kun astuttiin sisään maneesiin, kehoni valtasi täysi rauha, en jännittänyt yhtään, en panikoinut. Rauhallisuus tarttui myös hevoseen ja Tero oli täydellisesti avuilla. Esteet 1-4 menivät hyvin. Neljännen esteen jälkeen tuli pieni ohjausvirhe ja Tero olisi halunnut hypätä kakkos esteen väärästä suunnasta, mutta sain kuin sainkin ohjattua oikeaan suuntaan. Loppurata 5-7 meni hyvin. Seitsemännen esteen jälkeen alkoi uusinta ja tarkoituksenani oli, jos perusrata puhtaasti päästäisiin, kääntää heti 7 ja 5 esteiden välistä 8 esteelle, mutta olin niin yllättynyt, että unohdin kääntää ja päädyttiin ottamaan vähän pidempi reitti. Tässä välissä ratsastin Teroa vähän enemmän eteenpäin ottaakseni aikaa kiinni ja 8 esteelle tultiin vähän pohjaan, 9 meni hyvin ja 10 sekä 11 esteelle päätin jättää pari laukka-askelta välistä pois, siinä oli sellainen pieni pelko, että se joko kieltää tai sitten se hyppää, mutta onneksi Tero tajusi idean ja suoritti esteet puhtaasti yli. Tero oli radalla todella kuuliainen, aivan erilainen kuin treeneissä ja hidasti ja nopeutti vauhtia siihen tahtiin miten pyysin.

Vaikka pelkkä kisoihin osallistuminen ja puhdas rata olivat jo voittoja minulle, yllätykset eivät loppuneet. Sijoituttiin Teron kanssa neljänsiksi 22 osallistujasta. Olen aivan äärettömän kiitollinen hevoselle, sekä myös itselleni, sillä olenhan voittanut pelkoni.

                                                              Instagram @dressagek